Taas alkaa äidin ja tyttären kiistely, mummi ei ole syönyt riittävästi ja sanomiset lentelevät puolin ja toisin. Tämä ei ole minulle mitään mukavaa, kun kaikesta täytyy aina nahistella, mutta kun mummi on sellainen vähän päsmääväkin ihminen, niin siinä tulee sitten sanomista. Eikä heti lähdetä lääkäriiin, kun on pari päivää ollut huonoa oloa. Siinä olen äidin kanssa ihan samaa mieltä. Ja sitä huonoa oloakin täytyy kestää, näin se vaan on ja menee. Mummilla on kyllä aika ihmeellinen asenne, aina negatiivinen. Mutta näin se vaan on ja menee, kaikki täytyy kestää. Äidilläkin särkevät paikat ja pakko on vaan jaksaa niiden kanssa olla! Mutta nyt taas riittää tää, en jaksa tätä enää!