Olenkin tässä ihmetellyt sitä. Kun se vaan vie sinne, minne ei oikein tahtoisi sen vievän. Aamulla herää ja huomaa, kun kissa tulee lähelleni ja tuijottaa minua monta minuuttia. Samalla tulee ajatelleeksi, että on hyvä, kun minulla on Nero, hän jaksaa pitää yllä hyvää tuultani. Jos kissaa ei olisi, ei olisi oikeastaan yhtään mitään. Muistan nämä kaksi viime vuotta, joina ystävilleni on tehty sydämen ohitusleikkaus, ensin naapurini Mea heinäkuussa 2006 ja Halikon kirkon Veijo-suntio huhtikuussa 2007. Aika on mennyt niin nopeasti, että toisesta tulee kaksi vuotta ja toisestakin jo vuosi. Molempien toipumisen puolesta tuli rukoiltua moneen otteeseen, en tiedä, auttoiko se Veijo-ystävää, mutta hän toipui tosi nopeasti. Hyvä niin!