Pitää olla tyytyväinen siihen, mitä on eikä siihen, mitä ei ole. Sen ohjeen olen saanut lukemattomia kertoja, kun olen surrut sitä, että mulla on Aspergerin oireyhtymä. En mä sitä muuten surisi, mutta mä tahtoisin olla hyväkäytöksinen edes jossain mittakaavassa, toi Assi-ryökäle vaikuttaa mun käytökseeni just sillä tavalla, millä en tahtoisi sen tekevän sitä.  Onneksi se on parantunut aika tavalla iän karttuessa, mutta vieläkin on sellaisia tilanteita, missä mulle tulee vaikeuksia. Huomaan sen siitä, kun poistun luokasta ristiriitatilanteen tullessa. Ulla sanoo mulle, että mussa on paljon hyvää, vaikka mulla tää Asperger onkin. Mä voisin uskoa ystäviäni, jotka tuntevat mut!