Kaikkea mahtui päivään, sanelukirjoituksen tökkimistä, hyvää mieltä kaupungilta tullessa, kun Mikko kuskasi paikkuria, joka kulkee mun omalla linjallani! Meillähän läppä lensi taas tosi iloisesti, just silleen mikä on meille ominaista. Miten oli mahdollista, että sanelukirjoitus tolla tavalla tökkii, se vaan johtui siitä, että hyväkuuloinenkaan ihminen ei saanut selvää, mitä piti kirjoittaa. Joten yritin vaan parhaani mukaan kuunnella, olla tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. Mutta mahtavaa oli ja hauskaa, kyllä oli hyvä päivä!