Mulla ei kulkenut ääni oikeastaan yhtään, mutta olo oli muuten parempi. Neron kanssa ehti olla aamupäivällä muutaman tunnin, joten ei haitannut yhtään, vaikka lähtikin uudelleen liikenteeseen. Olin tosi iloinen, kun mä näin ystäviä, erityisen iloinen olin siitä, että näin Määttäsen Kaarinan Kaffemukissa. Se sai minut hyvälle mielelle. Nautin runon kuuntelemisesta ihan samalla tavalla kuin matineassakin. Kaikkein parasta oli se, että kun kieppasin Ollikkalaan, Mikko oli ajamassa siinä. Kyllä meillä riitti juttua, molemmat ollaan parempaan päin menossa, mutta nuhaa on.