Tänään mä ajattelen, miten hienoa on, kun mulla on paljon ystäviä. Juhannusaattoaamupäivänä huomasin ajattelevani ystäviä, taas kerran. Kahden mukavan linja-autonkuljettajan kanssa oli ilo kulkea, seurakunnan kanssa oli mukavaa viettää iloista juhannusta Naarilan leirikeskuksessa. Iloisinta kaikessa oli se, että kun huomasi kaiken olevan hyvin. Oltiin me (Mikko K. ja minä) tehty aikamoinen työ, että mä unohtaisin sen toukokuussa tapahtuneen, kyllähän se tuli vieläkin mieleen, mutta mä olen yrittänyt jo unohtaa!