Onneksi on perjantai ja viikko on loppupuolellaan. Huomenna alkaakin jo maaliskuu, mulle se tarkoittaa hurjaa hoppua matineavalmistelujen kanssa. Jotenkin tuntuu, että aika vaan kiitää, kiitää... Olen iloinen, kun olen jo kahdeksatta kertaa Salon kansalaisopiston lausuntapiirin esityksessä. Ihan varmasti mä löydän matineasta karsiutuneelle runolle esitysmahdollisuuden, jossain kohtaa ainakin... Viikonlopun aikana ehtii vaikka mitä, kun saa vaan viikon alkamaan hyvin...