Mun on pakko jossain vaiheessa selittää tää kaikki, mutta en tiedä, miten sen tekisin... On niin vaikeaa, kun yhtäkkiselle pahan mielen puuskalle ei keksi minkäänlaista selitystä. Voi vitsi, että voi olla vaikeaa! Ja kun siinä on sekin, että mä tiedän sen, miten kovasti Mikko tahtoo mulle niitä hyviä päiviä, mun on nyt sanottava jotain. Tänään loppupäivän pilasi se, että kun mun vieressä oleva ihminen ei ole lainkaan minun luontoiseni, siinä tulee mun herkästi pahastuva osa esiin. Toisaalta tahtoisin pitää ne plussan puolella olevat asiat päällimmäisinä, mutta sitten ne jää miinusten alle. Niin kävi nytkin, mutta ei varmaan käy toista kertaa.