Kyllä meillä olikin aikamoinen huiske tossa aamutuimaan vähän kahdeksan jälkeen. Mä kuulin Martan puolelta kaidelautojen purkamisen ääntä, siinä kohtaa mun ei auttanut muu kuin häätää äiti ylös sängystä ja mennä hänen kanssaan parveketta tyhjentämään. Kyllä mun jalat olikin tosi kipeät, kun piti siirrellä painavia parvekekalusteita kodin puolelle. Aamulla en tahtonut uskaltaa lähteä kaupungille, mutta onneksi rakennusmiehet kannustivat mua lähtemään. Ja mä lähdin, mutta takaisin tullessa kastuin ihan litimäräksi. Onneksi sain kuivat vaatteet päälle, hyvä niin!