Sain sentään vähän pahaa oloa purettua, kun kävin Salon kirkon hartaushetkessä. Onneksi siihen sai mahdollisuuden, kun runopiirikin alkoi tunnin normaalia myöhemmin. Jos olisi alkanut normaalisti, en olisi ehtinyt mukaan. Mutta olin tosi tyytyväinen, koska se oli ahdistanut minua koko tiistain, ajattelin jo siinä kohdassa, että mun elämäni on kaikesta huolimatta jatkuttava normaalisti, siihen mun tahtiini. Ja kun mä tulin ranskan tunnilta, oli mukava päästä kotiin, missä kissa ja äiti odottivat. Kauhajoen tapahtumat olivat jyränneet mielessäni jo pitkään, mutta onneksi niistä alkaa päästä jo vähän irtikin. Hyvä niin!