Kohta on kaksi viikkoa siitä, kun Mummi mursi kätensä. Viel pitäisi pitää kolme viikkoa, mutta uskoisin, että se aika menee tosi pian, kun on mennyt pian jo nyt. Olen tosi iloinen, kun ollaan saatu kaikki menemään suht hyvin, kun me molemmat ollaan tehty vähän jotain. Kyllä se sen vaatii, että äiti tekee ja mä teen, sen mikä me voidaan tehdä, me tehdään. Ainakin yritetään, vaikka se vähän tökkisikin. On se mukavaa, kun Mummi ja Ukki on meillä, vaikka syy ei niin mukava olekaan. Tässä me nyt ollaan ja nautitaan toistemme seurasta!